Miksi sinä käyt töissä?

Otin aikaa itselleni, ihailin hiljaa leijuvaa lumisadetta ikkunasta ties kuinka pitkään.

Ihanan vapautunut olo, juuri tullut rentoutuksesta.

Huomaat pohtivasi otsikon kysymykseen vastauksia

-pitää käydä töissä että saa rahaa elämiseen
- koska pomo käskee
- asiakkaita varten
-elämässä ei pärjää ilman tuloja
-kaikki käy töissä, kenellä niitä on

Kuulostaa aika kylmiltä syiltä. Kun vaan pitää käydä.

Syvällisemmin asiaa pohdittua  löydätkö sellaista vastausta, joka on sinua varten?

Onko työsi sellaista mistä saat itsellesi jotain?
Palkitseeko kyseisen työn tekeminen sinua? Rahaa ei lasketa vastaukseksi.

Aika vaikea on löytää vastausta.
Aina kääntyy näin päin että asiakas saa palvelua, asiakkaalla on hyvä olla, mutta mitä sinä saat?

Annat itsestä kaikkesi jotta toisilla on hyvä olla, unohdat siis itsesi 🤔

Pystytkö työssäsi asettamaan tavoitteita joita kohti edetä? Joista saat olla kiitollinen ja ylpeä?
Tyhjää lyö

Kysymysten tuoma umpikuja saa aikaan todella voimakkaan ahdistuksen siitä että vastauksia ei löydy.

Kynä ja paperia ja tee kartta.

Tottakai sinä itse keskelle.
Mitä kaikkea sinulle tärkeää ei olisi jos et kävisi töissä.

-omaa kotia
-onnellista perhettä omassa kodissa
-lasten harrastuksia
-autoa
-ruokaa
-vaatteita

Löytyy onneksi asioita joita ilman työtä ei ehkä olisi.
Mutta kyllä työn pitää antaa jotain itselleen!

Kotona taas mm. tiski vuoren siivous keittiöstä tapahtuu itseä varten, on paljon mielekkäämpää olla kun ympärillä on järjestys eikä lika-astiat loju pöydillä.

Itsellä on mukava olla kun vaatteet ovat puhtaina viikattuna kaapissa, kuin että ne lojuisi pitkin huoneita menossa pyyki koneeseen.

Järjestys on tuonut sisäistä rauhaa ja järjestelmällisyyttä.

Ei enää tee mieli vieraita varten siistiä kotia jos sattuu kylään tulemaan. Että vain heitä varten. Vaan itsesi iloksi ja elämän laatua nostaen.

Nyt ollaan siis umpikujassa työsaran suhteen.

Tässä hetkessä jätä tämä asia auki myöhemmäksi.

Nyt on siis korkea aika alkaa miettiä mitä sinä haluat työltäsi vastineeksi?

Mikä on sellainen työ mistä sinä myös saisit etkä vain antaisi kaikkeasi?

Haluat matkalle määränpäähän välitavoitteita joiden saavuttamisesta palkitaan bonuksilla.

Saavutus toisi onnistumisen iloa että pystyt ja osaat enemmän ja kannustaisi matkalla tavoitteisiin.

Jännittää

Jännittäminen ja odottaminen on ihan kamalaa yhtä aikaa.

Pari päivää ollut ihan innoissaan oppimassa uutta. Uusien asioiden sisäistäminen ja nyt odottaa että kuukausi vaihtuu.

Toinen projekti alkaa olla sitten valmis toteutukseen. Jalat maassa lippu korkealla.

Olisiko ens kesänä mahdollista työskennellä  kotoa tai vaikka laiturilla auringonpaisteessa ja juuri silloin kuin itselle sopii 🤔 on ihan mielenkiintoista nähdä miten käy.

Jännittää vaan niin kamalasti kaikki. Aika tuntuu matelevan tosi hitaasti. Ei osaa keskittyä mihinkään kun kovasti tekisi mieli päästä testaamaan uusia sivuja.

Netistä etsinyt tietoa ja oppeja markkinoinnista.

Edelleen sitä mieltä että mun ois pitäny mennä liiketalous puolelle lukemaan.
Niin paljon jo silloin kiinnosti aiheet, mut eihän sitä voinut nuorena poiketa pois kaveripiireistä. Mentiin sinne minne kaveritkin.

Siis kaikki ketä nyt olette hakemassa opiskeleen niin hakekaa oikeesti sellaiseen paikkaan mikä teitä itseä kiinnostaa.

Siis joo mä tiedän ettei oo kiva mennä jos ei oo tuttuja tulossa samaan paikkaan.
Tiesin ensimmäistä ammattia lukiessa etten tuu tekee päivääkään töitä sillä alalla, enkä ole tehnyt. Kuuntele siis itseäsi.

Vielä voi itseä kehittää, vaihtamalla suuntaa kun on sen aika.

Selätä pelkosi

Pelolla on aivan mieletön voima.

Sillä on taipumusta saada sinut ajattelemaan kaikkea negatiivisesti sekä epäröimään kykyjäsi.

Ensimmäisenä pelkäät mitähän toiset mahtavat ajatella.

Pelkäät epäonnistuvasi, jolloin kaikki pääsee sanomaan "mitä minä sanoin"

Pelkäät niin paljon ettet oikeasti uskalla tehdä mitään poikkeavaa tai kokeilla uutta.

Annat pelon olla esteenä luovuudellesi.

Lisäksi iäkkäät ihmiset puhuvat että maailmassa täytyy tehdä oikeita töitä.

Kuka sinulle määrittelee mikä on sitä oikeaa työtä?
Tänä päivänä jokaisen työ on yhtä arvokasta.

Tällä hetkellä mielessä on kolme erilaista projektia joita aion kokeilla mikä kantaa pidemmälle kuin kanan lento.

Joo kyllä olen paininut pelon kanssa kaikki nuo yllä olevat. Esimerkiksi pahin pelkoni oli aloittaa blogin kirjoittaminen.

Siis mietin varmaan vuoden päivät että onko minusta, uskallanko, osaanko, mitä toiset ajattelee.

Tässä minä olen, selätin pelot ja en löytänyt yhtään tekosyytä jättää välistä.
Mietin vain miksen aloittanut aiemmin

Se että uskallan kokeilla ja todeta sitten myöhemmin miten pärjäsin kuin että luovuttaisin yrittämättä, ja murehtisin loppuelämän kun en saanut vastausta testaamalla.

Tai itkisin kun en saanut yrittää,vaikka halusin.

Kaksi muuta projektia on suunnitteluvaiheessa aloitukseen 👍

On kaksi vaihtoehtoa, onnistua tai epäonnistua. Kumarra tai pyllistä kaksi puolta on siinäkin.

Sen tietää vain kokeilemalla. Kannattaa ajatella positiivisesti, uskoa mihin tähtää.

Kannustan jokaista kuuntelemaan itseään, kysy peilikuvaltasi mitä sinä haluat elämältä.

Vastaa itsellesi rehellisesti!

Kyllä sä voit jos vaan niin haluat!

Mikä estää toimimasta toisin?

Aivan ihanaa tähän aikaan vuodesta, aurinko näyttäytyy lähes joka päivä!

Silloin pitäis lähtee ulkoilee ja nauttii kelistä, mutta kyllä ensin positiivinen energia laittaa siivoamaan kotia.

Ei mene kauaa ja sun keittiö on järkätty aamutoimien jäljiltä.

Sen verran rapsakka ilma että mukavuudenhaluinen kipaisee puita ja tuikkaa takkaan tulet! Ihana lämpö hohkaa ja se ääni, sulje silmät ja nauti 😊

Nämä pienet arjen ilot nostavat päätään ja hetkessä oleminen saa aivan uuden ulottuvuuden. Luojan kiitos toivoa on!

Kuinka lie kauan putkessa suorittaminen pitää tehdä töiden parissa saikin niin turraksi ja sokeaksi.

Mieli käänsi kaiken ympärillä olevan niin raskaaksi pakko pullaksi.
Puiden hakeminen tulisijaan oli yhtä tuskaa että kun tätäkin pitää vaan tehä.

Siis mitenhän ihmeessä niin kävi. Missä vaiheessa kaikki kääntyi ylösalaisin?

Oletan että voimavarat hiipui, ja ei vain jaksanut. Kaikki itsestään selvä asia kääntyi hankalaksi pitää pitää taakaksi.

Ajatus siitä että tämä elämä on vain yhtä huolehtimista ja työtä.

8-8-8 töitä, vapaa-aikaa, unta

Teet 8h töitä, olet valveilla ja muka vapaalla 8h ja pyh, se mitään vapaata ole;

Pitää käydä kaupassa
Pyykätä
Laittaa ruokaa
Tiskata
Siivota
Peseytyä
Jatkuvaa huolehtimista.

Ei ole energiaa eikä aikaa noiden jälkeen harrastaa, kun varastat jo yöunista että arki pyörii.

Tämä elämän malli alkaa ahdistaa, teet asioita ja suoritat elämää koko ajan toisten ehdoilla.

Ajatusmaailmaa voi muuttaa, mutta jos haluat pois tästä kierteestä on otettava askel ensimmäinen ja uskallettava tehdä käännös ja muuttaa elämä sellaiseksi kuin haluat ❤️

Miten sinä lähdet tästä uuteen suuntaan?

Kommentoi kertomalla mietteitäsi, mikä estää toimimasta toisin?

Vesi ja olet läsnä

Vedellä on aivan valtava voima. Veden äärellä vaikka laiturilla istuessa voisi viettää aikaa kauan.

Silmät kiinni kuunnella tuulta ja antaa aaltojen viedä ajatuksia eteenpäin. Voisin istua siinä ikuisuuden!

Uimassa vesi rentouttaa jokaista lihasta, suihkussa vesi huuhtoo paino lastin harteilta.

Hurjissa pelko tiloissa juokseva vesi hanasta kertoo äänellään että kuulen hanan olevan auki, tiedän olevani tässä ilman hätää.

Käsiä huuhdeltaessa tunnen veden juoksun, se kertoo tuntoaistille että olen tässä, ei hätää.

Äärimmäisen kovat pelot vie mielen äärirajoille jolloin keho alkaa uskoa mieltä ja kehittää katastrofi tulkinnan hädästä jota ei oikeasti ole olemassa.

Oikeassa hädässä ei pysty juomaan vettä, joten pitääkseni mielen hädän aisoissa tarkistan onko hätä todellinen juomalla vettä.

Psykofyysinen (hieno sana) kuntoutus fysioterapiassa on ollut äärimmäisen opettavaista.

Joka käynnin jälkeen tunnen vapautuvani jostain. Kuin kehosta löysäisi rentoutumisen yhteydessä suuria kiviä.

Suurin muutos minkä olen havainnut on että pää ei ole aivan usvainen ja sumussa ja ajatus kulkee paremmin.

Ja hei, mä tunnen jalkani!
Jokaisella askeleella koko jalkapohja kengän läpi imaisee vasten maata.

Pari vuotta kulkenut kuin horroksessa tuntematta askelia, tuntematta missä jalkani ääriviivat sijaitsee! Uskomatonta!

Neljännen käynti kerran jälkeen kodin kaaos hyppäsi silmille.
En tiedä mitä tapahtui mutta sain aika hetkessä yhden nurkkauksen ojennukseen.

Samoin kävi seuraavan hoito kerran jälkeen, minulla oli nyt kaksi nurkkausta tip top ja hyvä mieli kun sai aikaan jotain näkyvää!

Elämäntapa remonttia aluksi aamuihin

Nyt on ollut aikaa ajatella pientä elämäntapa remonttia.

Sängyn pohjalta kahvipannulle, kahvi tyhjään mahaan, lapset ylös, hoitoon aamupalalle itse töihin eväsrasia kainalossa.

Jos et ollut viime tipassa, ehdit ennen aloittamista haukata banaanin lennossa. Mutta jos olit hilkulla minuuttia vaille, aamupalasi on jossain puoli kymmenen huudeilla.

Kummakos tuo jos jo muutaman viikon jälkeen tuntuu ettet jaksa ja polttoaine elimistössä hiipuu. 

Aamiainen se tärkein, on pitänyt opetella syömään ennen lähtöä. Paitsi että kuvittelet aikataulun niin että jos olisit lähdössä.

Puuro, voileipä, mehua ja sitten vasta se kahvikuppi! 

Vielä tänäkin päivänä murehdit ettet selviä aamu toimista ajoissa vaikka heräisit kuin aikasin. 

Tällä hetkellä edelleen tunti jäljessä mutta hei, vielä ei ole se normi arki edessä pitkään aikaan. Joten aikaa on siirtää heräämistä ja ehtii oppia olemaan ajoissa.

Epätoivo hiipii mielessä selviänkö niinkuin ennen, siirrän ajatuksen ylösalaisin: selviän jo näin hyvin, katsotaan mikä on parin viikon päästä tilanne. 

Tärkein elämäntaparemontti on saatu pyörimään, huolehdit ensin itsestäsi ja sitten toisista. 

Pidät huolen että syöt säännöllisesti. Nyt mennään kolmen tunnin välein jääkaapin kautta.

Kahvi riittää aamulla ja ilta puolella, ei liian myöhään. Jatkuva kahvittelu teki jotenkin löysäksi vötkyksi, kokeile toimiiko sinulla.

Jos nyt huomenna alkaisi normaali työarki, tiedät että olet pian samassa kahvikierteessä, koska ei vain ole riittävästi aikaa pitää kiinni omasta hyvinvoinnista. Joten jatka opettelua vielä.

Ps. Lapset innoissaan tutkii omien loma kassan toivossa mitä ylimääräistä löytyy omasta komerosta.

Ja mistä voisi muutaman euron saada reissulle lasten käyttöön.
Ihanaa kun kaikki osallistuu, itse omissa kaapeissa penkoen. 

3 keinoa hidastaa

Pitkin päivää ajatukset ovat jo kiireisessä iltapäivässä. Kuinka ollakaan on tullut taas suunniteltua samalle päivää monta asiaa.

Tiedät valmiiksi että tilanne on räjähdys altis jo kun koululaiset saapuu ovesta sisään. Raskas päivä purkaantuu heti ovella ja riita on valmis alkamaan kun on kiire seuraavaan.

Jotta konflikti olisi edes hieman lyhyempi varmista että koululaisilla on muistitaulussa ylhäällä kellotettuna mitä tänään tapahtuu päivällisen ja ilta toimien välissä.

Työmuisti on erittäin lyhyt, joten tämänkin illan aikataulun he tarkistavat ensimmäisenä. Kuvat jää mieleen paremmin.

Laita ruoka-annos jo lautaselle odottamaan kun tulevat sillä onhan jo nähty että ns. nälkäkuolemakin yllättää just ovella, siinä tilassa tulevasta potun kuorinnastakin saa aikaan hirveät kierrokset.

Jos yhtään on mahdollista, tarkista pystytkö mitään menoista siirtämään tai skippaamaan kokonaan. Mutta vain jos se on omasi, koska äkkimuutokset saavat aikaan totaalisen katastrofin.

Jos pystyt, se on äärimmäisen hienoa! Aina ei tarvitse mennä sata lasissa vain koska se on jo sovittu. Maailma ei kaadu kun poiketaan sovitusta.

Kipaise kaupasta kotimatkalla itsellesi kukkakimppu kiitoksena joustamisesta ja näin kiirestä on selvitty ilman kiirettä!

Kaaosta havaittavissa

Tiski vuori täyttää keittiön, siinä on motivaatio kaukana aloittaa nyt jotain päivällistä laittamaan ensin tiskaten.

Ruokapöytä tursuaa leluista, piirustusvälineistä, muutama astiakin mainos lehtineen.

Pyykivuori kasaantuu lika pyykissä, kesä on tullut ja edelleen kaikki talvivaatteet pesemättä.
Puhtaita vaatteita on kasa matkalla viikkauksen kautta kaappiin.

Yrität opastaa jokaista hoitamaan omat vaatteet pois, se toimii mutta vain hetken, olet kyllästynyt joka päivä laulamaan samaa virttä. Miksi ei vain voi hommat toimia sujuvasti?

Lapsuudessa oli kaikki niin tip top aterioinnin jälkeen, ja aina oli keittiö, eikä vain keittiö vaan koko koti siisti, kaikilla tavaroilla oli oma paikka.

Tavarat vaihtaa paikkaa joka järjestely kerran jälkeen. Mikään ei kuulu mihinkään.

Kun on jotain askareita tehty ja saatu valmiiksi, kaikki apuvälineet jää siihen paikkaan missä homma on tehty.

Miksi ei ole koti järjestyksessä?

Ei varmasti pysy kuin sen hetken.

Ja taas vajaan viikon sisällä kaikki hujan hajan, jos ei jo samana päivänä.

Oletko sinäkin kyllästynyt tekemään turhaa työtä, todellakin olen!

Erittäin impulsiivinen add nuori, lähes ensimmäisessä uhma iässä oleva vie voimia. Puolikuntoinen, uupunut, masentunut, turhautunut, ärtynyt minä, yritän ymmärtää jaksaa ja venyä.

Vaikea kohtauksittainen paniikki häiriö, kohtauksittainen ahdistus vei mennessään.

Koti on ollut ainakin sen 20 vuotta hallitussa kaaoksessa. Sisustus on säröinen, ei mitään yhteneväisyyttä eikä logiikkaa, tuoli on sarjaa x ja pöytä saatu sieltä sarjasta b,väri maailma on kaikkea mahdollista.

Jos ei löytynyt mieluisia verhoja, ilman on menty monta vuotta. Näyttäisi mattoja puuttuvan, ja kaikki eri merkkiä.

Ajattelin muuttaessa omakotitaloon että ihanaa lisää tilaa ja kaappeja. Ei ole lisätilaa ja ne kaapit, ei kannata avata ovia.

Kuulostaa näin lukiessa keskeneräiseltä.

Hetki sitten tajusin että kotini kuvastaa sisäistä minua! Sekaisin, epäjärjestyksessä, kesken ja hukassa. Se mistä tähän ajatelmaan päädyin selviää myöhemmin.

3 tärkeää unelmaa

Läpi elämän meillä on monenlaisia haaveita ja unelmia.
Onko se sitten matkustaminen, uusien harrastusten löytäminen tai kenties uusien ystävien löytäminen. Ja se lottovoitto on kaikkien yhteinen, eikö?

Ei ole itsestään selvää että kaikilla olisi ystäviä, monien tarinoiden kuuleminen muistuttaa itseä aina että kun on yksi hyvä ystävä olemassa, se on aivan yhtä tärkeää kuin jos jollain on kymmenen hyvää ystävää.

Ujona ihmisenä uusiin harrastuksiin on älyttömän vaikea lähteä yksin tutustumaan.

Olet onnellinen kun voit pyytää ystävääsi mukaan tutustumis matkalle harrastuksiin. Sieltä voi saada lisää ainakin hyvän päivän tuttuja.

Sanotaan että sitten kun minä jään eläkkeelle, matkustan Espanjan lämpöön. Mistä sä tiedät haluatko kymmenien vuosien päästä sinne?
Varsinkaan jos et ole koskaan käynyt.

Miksi vasta sitten? Olen aina haaveillut pääsyä Lontooseen. Asettaisinko itselleni tavoitteeksi, hmm. Vuoden päästä viikko Lontoossa.

Laitankin heti ylös kalenteriin. Vaatii hieman suunnittelua, se reissu maksaa, mikäli koko perheenä sinne päästään.

Kuulostaisi kyllä kivalta lomamatkalta.
Täytyykin suunnitella tekemään töitä sen eteen.

Lapsuudessani ei koskaan matkustettu pitkiä reissuja, ne oli yleensä illaksi kotiin matkoja. Eli ei kovin kauas.

Olen onnellinen kun on saatu perheen kanssa järjestettyä kesäloma reissuja, pisin aika on 7päivää.

Kyllä ne vievät rahaa ja vaatii tänä päivänä työtä säästää että voit olla sen viikon, mökit ym yö sijat maksaa.

Edellisen reissun jälkeen ei olisi malttanut vielä kotiin lähteä viikon jälkeen joten ens kesänä on ajatus olla kaksi viikkoa, josko se olisi sopiva aika.

Matka kassa näyttää tällä hetkellä tasan 0€ suunta on Lappiin, meinaa hikeä puskea kun ajattelee ettei kesään ole kauaa aikaa ja säästö suunnitelma on vasta työn alla. Ja Lapissa kaikki on kallista

Ymmärrän hyvin miksi ei kolkyt vuotta sitten reissattu. Mutta ajatus on työstää matkakassa 4kk.n aikana kasaan.

Tästä se tärkein unelma lähtee toteutumaan!

Ensin huvi, sitten työ

Uskalla tehdä asioita niinkuin itsestäsi tuntuu hyvälle ja parhaimmalle.
Uskalla astua ulos muotista minkä mukaan kaiken pitäisi pyöriä.

Mikäli sun tekee mieli tänään laiskotella, tee juuri niin. Sillä jatkuva valmiustila mitä nyt tehdään seuraavaksi, syö energiaa huomaamatta.

On tosi vaikea myöntää olevansa suorittaja joka painaa kieli vyön alla, eikä ole tyytyväinen kun jokin jäi osittain kesken tai kokonaan tekemättä. Eikä tänäänkään sitä kerinnyt.

Tässä kohtaa jo onneksi hieman naurattaa kun muistelen mainosta joka pyöri suurinpiirtein

Nuku
Ylös
Syö
Juo
Töihin
Kotiin
Kokkaa
Syö
Pyykää
Tiskaa
Sauno
Nuku
Ylös
Syö
Juo....

Se kehä oli suoraan mun arjesta, silloin ei todellakaan naurattanut, ja todellakin toivon että kukaan ei siihen kehään joudu!
Siitä olen päässyt eteenpäin taaperon askelin eroon osittain.

Kun annan itselle luvan löysätä, suoritan sitä laiskottelua. On tosi vaikea pysyä paikoillaan kun ajatukset tekee seuraavaa hommaa ja pakotat itsesi olemaan paikoillaan.

Onko tuttu sanonta ensin työ, sitten huvi? Iho menee kylmän väreistä ihan kanan lihalle ajatellessa että viimeisillä voimilla pitää jotain tehdä ja sitten vasta saa istahtaa tai pitää hauskaa.

Tämä sanonta on iskostunut niin syvälle että tästä tavasta on tosi vaikea päästä eroon käytännössä. Jollain tavalla aiheesta on tullut kuin uhmaikäisellä, minähän pääsen tästä eroon!

Suorittaja on oppinut että lepo on hyväksyttävää vasta kun kaikki on tehty.  Työt ei tekemällä lopu joten sano itsellesi, kiitos tältä päivää riittää jatkan joskus.

Oletko sinä ollut joskus arjen suorittaja? Miten pääsit siitä eroon?