Silmät kiinni kuunnella tuulta ja antaa aaltojen viedä ajatuksia eteenpäin. Voisin istua siinä ikuisuuden!
Uimassa vesi rentouttaa jokaista lihasta, suihkussa vesi huuhtoo paino lastin harteilta.
Hurjissa pelko tiloissa juokseva vesi hanasta kertoo äänellään että kuulen hanan olevan auki, tiedän olevani tässä ilman hätää.
Käsiä huuhdeltaessa tunnen veden juoksun, se kertoo tuntoaistille että olen tässä, ei hätää.
Äärimmäisen kovat pelot vie mielen äärirajoille jolloin keho alkaa uskoa mieltä ja kehittää katastrofi tulkinnan hädästä jota ei oikeasti ole olemassa.
Oikeassa hädässä ei pysty juomaan vettä, joten pitääkseni mielen hädän aisoissa tarkistan onko hätä todellinen juomalla vettä.
Psykofyysinen (hieno sana) kuntoutus fysioterapiassa on ollut äärimmäisen opettavaista.
Joka käynnin jälkeen tunnen vapautuvani jostain. Kuin kehosta löysäisi rentoutumisen yhteydessä suuria kiviä.
Suurin muutos minkä olen havainnut on että pää ei ole aivan usvainen ja sumussa ja ajatus kulkee paremmin.
Ja hei, mä tunnen jalkani!
Jokaisella askeleella koko jalkapohja kengän läpi imaisee vasten maata.
Pari vuotta kulkenut kuin horroksessa tuntematta askelia, tuntematta missä jalkani ääriviivat sijaitsee! Uskomatonta!
Neljännen käynti kerran jälkeen kodin kaaos hyppäsi silmille.
En tiedä mitä tapahtui mutta sain aika hetkessä yhden nurkkauksen ojennukseen.
Samoin kävi seuraavan hoito kerran jälkeen, minulla oli nyt kaksi nurkkausta tip top ja hyvä mieli kun sai aikaan jotain näkyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti